TMP:n naispesäpalloilun taipaleelta

Pesäpallo on ollut TMP:n valtalaji ja lempilapsi aina 70-luvulle saakka. Pääasiallisesti seuramme menestyksestä vastasivat 50-luvun loppupuolelle saakka lukuisat mies- ja juniorijoukkueet, jolloin myös naistemme menestyksellinen kausi oli alkamassa.

Jo 1930-luvun alkupuolella harrastettiin seuran puitteissa naisten kilpailutoimintaa. Aikakirjojen mukaan seuran oman miesyhdeksikön pelaajien kanssa tapahtuneet avioitumiset tyrehdyttivät kuitenkin harrastuksen jo muutaman vuoden jälkeen. Sotien jälkeen aloitettiin toiminta uudelleen lähinnä harrastusmielessä, jolloin tuloksiakin alkoi pikku hiljaa näkyä. Kilpailutoimintaankin uskaltauduttiin jo mukaan, mutta saavutukset eivät olleet mainittavia. TUL:n mestaruussarjassa oltiin myös mukana, mutta saavutukset eivät olleet kehuttavia, sillä mestaruudet menivät joko Munsaaren Saarenpoikien (Kotka) tai Helsingin Vedon nimiin. TMP:n naisjoukkue oli ainakin olympiavuoden aattona vuonna 1951 loppuottelussa Helsingin Vedon kanssa. Kaksoisloppuottelussa olivat Vedon voitot ylivoimaisia juoksuin 14-3 ja 17-2. Seuraavana vuonna TMP oli jälleen toisena osapuolena oteltaessa liiton mestaruudesta, mutta Helsingin Vedon tyttä­ret olivat jälleen parempia.

1955 pyrittiin ensimmäisen kerran SM-sarjaan joukkueemme selviydyttyä Hel­singin piiristä jatkokarsintoihin. Kaisaniemessä järjestetyillä markkinoilla taival kuitenkin katkesi. 1956 yritettiin jälleen mukaan, mutta tie nousi pystyyn jo Hel­singin piirin sisäisissä otteluissa kuten myös vuonna 1957.

Näinä aikoina Reino Hietarinne luotsasi TMP:n naisjoukkuetta usean vuoden ajan vaihtelevalla menestyksellä. Ehkä Reiska joutui tähän tärkeään tehtävään OTK:laisena, sillä olihan jo siihen aikaan joukkueessa useita "otskulaisia". Tämän jälkeen syksyllä 1957 joutui Kalevi Äijälä seuran naispesäpalloilijoiden vaikuttajapiiriin. Ehkä tähän oli osaksi syynä Kalevin "ilta virka" TMP:läisten pesäpallopyhätön Haapiksen vahtimestarina.

Kalevi Äijälä suoritti joukkueessa täydellisen nuorennusleikkauksen, jolloin kypsä naisjoukkue muuttui aivan tyttöjoukkueeksi, jonka keski-ikä oli vain 14-15 vuotta. Tähän nuorennukseen ja tavoitteelliseen työhön oli kiihokkeena erään tunnetun helsinkiläisen naispesäpalloilua harrastavan pp-miehen synkkä ennustus TMP:n naispesäpalloilun osalta ja se piikki pisti.

Keväällä 1958 joukkue aloitti 'harjoitukset aikaisessa vaiheessa ja tiiviissä tah­dissa tähtäimessä jälleen karsinnat. Piirisarjassa joukkue selviytyi jo toiselle tilalle PT:n jälkeen. Mestaruussarjan alkukarsinnoilla voitettiin Janakkalan Jana. Karsintojen loppumarkkinoilla Tampereella havittelivat sarjapaikkaa TMP:n lisäksi järjestävä seura Tampereen Pyrintö ja Kouvolan Pallonlyöjät. Pelitaidol­lisesti joukkueemme oli tasavertainen vastustajiensa kanssa, mutta nuoruus ja hermoilu kävivät käsi kädessä ja pääsy mestaruussarjaan ei vielä onnistu­nut, joka vielä tällä kerralla oli oikeastaan hyvä ratkaisu. Karsinnat kuitenkin osoittivat, että mahdollisuuksia on ja se nosti innostusta entistä enemmän. Päätöksenä olikin, että ensi syksynä yritetään uudestaan ja tavoitteena on mestaruussarjapaikka.

Vuoden 1959 keväällä harjoitukset aloitettiin entistä aikaisemmin ja tosimielessä. Aluksi Tossun salilla, sitten Sörnäisten hiilisatama-alueella ja ensim­mäisen kerran jo 2. pääsiäispyhänä Haapiksella. Muistaakohan kukaan onko Haapiksella koskaan päästy jo maaliskuussa harjoittelemaan? Haapaniemestä muodostuikin sitten tytöille "toinen koti", jossa pesäpalloilun parissa häärittiin entistä tiiviimmän ja määrätietoisemman harjoittelun merkeissä. Valmentajana toimineen Kalevi Äijälän mielestä oli tyttöjen kanssa helppoa ja miellyttävää työskennellä, sillä intoa riitti, joskus vähän liikaakin. Tähän kaikkeen oli erittäin hyvät edellytykset, sillä tytöt asuivat suurimmaksi osaksi Haapiksen lähistöllä ja yhdessäolo oli melkein jokailtaista. Tämä ilmeisesti olikin TMP:n naisjoukkueen "salaisuus"; sen yhtenäisyys ja saumaton joukkuehenki, joka joukkueurheilussa on aivan A ja O. Työtä tehtiin paljon. Harjoittelu pyrittiin saamaan mahdollisimman monipuoliseksi ja joukkueen heikkoja kohtia kehittä­väksi. Nopeuden saamiseen kiinnitettiin suurta huomiota, sillä se on yksi "avain", millä naispesäpalloilussa menestytään. Paljon juoksemista ja ennen kaikkea pesien väleillä. Jokaisella harjoituskerralla pääpaino oli tekniikan kehit­tämisellä, niin heitto-, lyönti- kuin kiinniottosuorituksissa. Haapiksen harjoitusten lisäksi suoritettiin maasto- ja nopeusharjoituksia Eläintarhan kentällä ja maastossa sekä tärkeät tekniikan ym. luennot seuran kerholla.

Helsingin karsintasarja jäi 1959 lähes olemattomaksi, sillä Haukat luopui; ehkä piirisarjan tappiolukemat pelottivat. Käpylän Pallon joukkue sai tarpeekseen jo kolmessa vuorossa juoksuin 23-3. Seuraavissa karsinnoissa Haapanie­messä oli tahti pitävä, sillä murskavoitot Vihdin Viestistä 28-0 ja Heinolan Iskusta 33-0 puhuivat puolestaan.

Ratkaisevat loppukarsinnat SM-sarjaan pääsystä järjestettiin Pieksämäellä, josta vain voittaja nousi. Tätä silmällä pitäen myös valmistauduttiin Savon markkinoihin. Alkukankeuden ja hermoilun haihduttua tytöt pitivät pintansa ja voittonumerot Toijalan Pallo-Veikoista 16-2 ja Pieksämäen Palloilijoista 16-0 tiesivät paikkaa naisten SM-sarjaan vuodeksi 1960. Päämäärä parin vuoden mää­rätietoisella harjoittelulla ja saumattomalla yhteistoiminnalla oli saavutettu. Ottelun jälkeen ansaittua riemua riitti pukusuojassa ja myös paluumatkallakin. Todettakoon, että "4,5" ottelun juoksuluvut olivat yhteensä 116-5.

Piirin mestaruussarjassa oli tahti lähes samanlainen, sillä ensimmäisen kerran syksyllä voitettiin myös suvereeni Suomen mestari Pallo-Toverit 10-6 ja uusintaottelussa piirin mestaruudesta piakkoin 14-7. PT esiintyi otteluissaan SM-kokoonpanossaan. Kesän kahdentoista virallisen ottelun yhteinen juoksuero oli liiankin mairitteleva 211-52. Joukkueen keski-ikä oli hiukan yli 17 vuotta, siis melko virkeätä joukkoa.

SM-sarjaan nousseen joukkueen esittely on paikallaan. Lukkari "Tepa" Terttu Kämäräinen, l-pesä "Lesu" Leena Laitinen, sieppari ';Muikku" Sirpa Ikonen, 2-pesä "Tipsu" Sirkka Kämäräinen, polttaja "Tsukka" Tuula Tukia, 3-pesä "Hymy" Anja Forsberg, 2-vara "Mandi" Anja Ilonen, 3-vara "Torpeedo" Tuula Torvelainen ja koppari "Lantio" Marjatta Lepistö. Lisäksi joukkueessa pelasivat Raili Manninen ja joukon kuopus "Pikkis" Anja Niemi. Joukkueen huoltaja-valmentaja. Kalevi Äijälä oli tyttöihinsä perin tyytyväinen, eikä syyttä.

Vuoden 1960 alkaessa oli tavoitteena saavutetun paikan säilyttäminen naisten mestaruussarjassa. Näissä puitteissa lähdettiin viemään lävitse entistä määrätie­toisemmin monipuolista ja osaksi raakaakin harjoitusohjelmaa. Tammikuusta lähtien käytiin voimistelusalilla harjoituksissa, joissa kiinnitettiin huomiota aluksi yleiskunnon kohentamiseen. Todettiin, että se on perusta, jonka varaan vasta pystytään jotain kunnollista tallentamaan. Heikolla peruskunnolla ei ole missään lajissa menestymisen mahdollisuutta. Harjoituksissa kiinnitettiin erikoista huo­miota mm. lähtönopeuden, kärkkymisen, tasapainotaidon, ponnistusvoiman ja monen muun tärkeän seikan kehittämiseen. Monet näistä asioista olivat ja ovat edelleen erikoisesti naispesäpalloilijoilla kehittämisen arvoisia asioita. Painon­nostoa ei varsinaisesti harrastettu, mutta pienillä painoilla. "leikittiin" tarkoi­tuksena ennen kaikkea määrättyjen lihasryhmien ja tasapainon kehittäminen. - Tässä yhteydessä täytyy kiinnittää huomiota mm. nykyisen vuoden 1981-82 naiskoripallojoukkueen heikkoon ponnistusvoimaan, jolla hävitään useimmat levy- ja kiistapallot. Määrätietoisella harjoittelulla tämä TMP:n naiskoripallistien heikkous on jokaisen tytön kohdalla korjattavissa, jolloin lukuisat harmittavat tappiot kääntyvät varmasti voitoiksi. Anteeksi vain naisten koripallo­valmentajat. - Keväällä pesäpalloilijattarien. harjoitusohjelmiin lisättiin harjoitukset, jotka aloitettiin istualta heittämisellä oikean suorituksen löytämiseksi. Samaten lisättiin lyöntiharjoituksia "letkutelineen" avulla, jolloin lyötiin kol­mella eripainoisella mailalla 600, 800 ja 1000 grammaa. Keväällä ja kesällä käytiin juoksemassa myös Eläintarhan radalla ja maastossa. Lukuisat harjoitusottelut mm. poikajoukkueita vastaan olivat ohjelmassa ennen sarjan alkua.

Sarja alkoi tappiolla, mutta päättyi voitokkaasti

Naisten mestaruussarja alkoi murheellisesti TMP:n osalta, sillä Lapuan "flikat" ottivat luulot pois sarjatulokkailta juoksuin 11-9. Se oli kirvelevä, mutta myös opettava tappio, joka siivitti TMP:n tyttäret yllättämään ja taistelemaan jopa mestaruudesta. Sarjaotteluissa monivuotinen mestarijoukkue Pallo­Toverit kärsi selvän tappion TMP:lle juoksuin 16-5. Uusintaottelu mesta­ruudesta oli erittäin kireä, siinä pelasivat vastakkain kokenut PT ja sarja­tulokas TMP. Kaikkien yllätykseksi - TMP:n tytöt pitivät jälleen hermonsa ja pintansa voittaessaan ensimmäisen naisten Suomen mestaruuden pesäpallossa juoksuin 10-7. Se oli toinen Suomen mestaruus TMP:lle, sillä poikajuniorit ottivat ensimmäisen vuonna 1945.

Tässä yhteydessä kannattaa mainita, että tammikuussa aloitettaessa tyttöjen harjoitukset oli joukkueen yleiskunnon keskiarvolukema FKJ 82, mutta peli­kauden päättyessä syyskuussa FKJ 96, joten kunto kohentui määrätietoi­sella harjoittelulla tehokkaasti. TMP:n ensimmäisessä naismestaruusjoukkueessa pelasivat seuraavat tytöt: Marjatta Lepistö (koppari), Anja Ilonen (2-vara), Sirkka Kämäräinen (2-pesä), Tuula Tukia (polttaja), Leena Laitinen (2-pesä), Terttu Kämäräinen (lukkari), Leila Laiti (3-vara), Sirp3: Ikonen (l-pesä) ja Riitta Kyntölä (sieppari) sekä vaihtopelaajat Anja Forsberg ja Anja Niemi. Joukkuetta luotsasi mestaruuteen tosi tyytyväinen Kalevi Äijälä. TMP:n parhaana "Tsukka" sai kolmannen kiinnityksen kiertopalkintopokaaliin ja sai sen omakseen.

TMP:n terhakoiden ja iloisten tyttärien harjoittelu jatkui vuoden 1961 aikana entistä tiiviimmin ja määrätietoisemmin Kalen tinkimättömän ohjauksen alaisena. Tyypillistä joukkueelle oli kurinalaisuus niin harjoituksissa kuin otteluissakin. Tytöt uusivat mestaruuden yllättävän ylivoimaisella tavalla; Joukkue otti mestaruuden puhtaalla pelillä, johon ei tappioita mahtunut. Toiseksi tullut Pallo-Toverit jäi jo kolme pistettä. Mestareiden juoksuero 143-22 kertoo joukkueen nopeudesta ja lyöntivoimasta sekä erittäin tiiviistä ulkopelistä, jossa huomiota herätti pelaajattarien liikkuvuus, kiinniottotaito ja tehokas heitto peli. Tämä kaikki oli seurausta uhrautuvasta lähes ympärivuotisesta harjoittelusta. Suurin osa tytöistä pelasi sisäkaudella kori- tai käsipalloa sarja­tasolla, jolloin yleiskunto ei päässyt pahemmin putoamaan. Mestarijoukkueen kokoonpano sama kuin edellisvuonna huoltajaa myöten.

Naisten ensimmäinen Itä-Länsi ottelu suoritettiin Kuopiossa 10.9.1961. Lännen voitokkaassa joukkueessa olivat TMP:stä Terttu Kämäräinen, Leena Laitinen, Tuula Tukia" Anja Ilonen ja Leila Laiti sekä huoltajana Kalevi Äijälä. Historiallisen ottelun juoksut 7-3 Lännelle. Kannattaa todeta, että TMP:llä ja Kalevilla oli suuri osuus tämän arvo-ottelun syntymiseen samaten kuin vuosittain parhaiden naispelaajien huomioiminen miesten tapaan.

Suomen ja myös TMP:n parhaana naispesäpalloilijana palkittiin mainio polttaja Tuula Tukia. Naisten SM-sarjan lyöjätilaston voitti railakasotteinen Marjatta Lepistö ja etenijätilaston kärjessä oli "Tsukka" Tukia.

Vuosi 1962 oli TMP:n historiassa pesäpalloilun osalta menestyksellisin. Naisten tai oikeammin tyttöjen kohdalla sanonta "ei kaksi ilman kolmatta" pitää täysin paikkansa, sillä kolmas perättäinen mestaruus tuli ylivoimaisella tavalla. Kahdeksan tappiottoman ottelun juoksuero oli peräti 158-22. Se kielii omiemme pelitaidosta, joten sarjan muille joukkueille ei mahdollisuuksia annettu. Tosin sarjan päätösottelu PT:tä vastaan oli tavallista kireämpi pehmeällä kentällä. Voitto tuli kuitenkin vakuuttavasti juoksuin 6-3. Mairittelevat lehtiotsikot ja -kirjoittelut kertoivat TMP:n tyttärien huippuunsa hiotusta kunnosta, jossa nopea sisäpeli ja erittäin liikkuva ulkopeli varmistuksineen teki joukkueesta katsojien yli­voimaisen suosikin. (Miesjoukkue sai myös odotetun mitalin sijoittuessaan SM-sarjassa pronssille. Olisivatpa pojat tehneet muutaman vuoden saman verran töitä harrastamansa lajin eteen kuin tytöt, niin sillä materiaalilla ja pelaajien nopeudella olisi tehty ihmeitä.)

Mestarijoukkueessa pelasivat Terttu Kämäräinen, Riitta Kyntölä, Sirpa Ikonen, Leena Laitinen, Tuula Tukia, Leila Laiti, Anja Niemi, Anja Ilonen (peli­päällikkö) ja Marja Lepistö sekä vaihtopelaajina Maija Lindholm ja Terttu Sarjanen. Valmentaja-huoltajana edelleen Kalevi Äijälä. Tyttärien keski-ikä noin 19 vuotta.

Naisten toinen Itä-Länsi pelattiin 2.9.1962 Hesperiassa. Lännen voitokkaassa joukkueessa pelasivat samat tytöt kuin edellisvuosinakin huoltajaa myöten. Lännen voittonumerot ylivoimaiset 19-4. Vuoden parhaaksi naispelaajaksi Suomessa nimettiin toistamiseen Tuula Tukia, joka myös oli etenijätilaston kär­jessä ja lyöntitilastossa kolmas. SM-sarjan lyöjätilaston voitti selvästi tois­tamiseen Marjatta Lepistö.

Todettakoon, että tyttäremme valtasivat viisi ensimmäistä sijaa naisten SM­sarjan etenijätilastossa. Nopeus on valttia pesäpallossakin. "Tsukka" nimettiin toistamiseen myös Helsingin piirin parhaaksi naispesäpalloilijaksi ja "Lesu" Laitinen 19-vuotiaitten tyttöjen sarjassa.

Vuonna 1963 toiveet hiukan pettivät, sillä jäiväthän tyttäremme PT:n kanssa kamppaillessaan toiseksi ja saivat kolmen kultaisen kauden jälkeen tyytyä tasai­sessa sarjassa hopeisiin mitaleihin. Juoksuero oli kyllä valtaisa, mutta yksi tappio riitti, tappio oli ensimmäinen vuoden 1960 Lapuan tappion jälkeen. Piiri­sarjassa TMP oli täysin ylivoimainen maksaessaan kalavelkoja PT:lle. Puhdas peli ja juoksutili 133-25. Menestys piirisarjassa kuusikymmentäluvun alkupuo­lelle oli TMP:lle yhtä juhlaa, sillä tempolaiset saavuttivat useasti yli puolet jaettavista mestaruuksista ja valtaosa näistä meni lahjakkaiden ja harjoittelevien nais- ja tyttöjoukkueittemme nimiin. Määrätietoinen työ tuotti tulosta.

Naisten kolmas Itä-Länsi pelattiin jälleen Hesperiassa 21.9.1963 Lännen tuttuun malliin voitokkaasti entistä ylivoimaisemmin juoksuin 19-3. TMP:stä joukkueessa Terttu Kämäräinen, Riitta Kyntölä, Leena Laitinen ja Tuula Salonen sekä huoltajana Kalevi Äijälä.

Nuori rouva Tuula Salonen (os. Tukia) palkittiin jo kolmannen kerran peräkkäin Suomen parhaana naispesäpalloilijana. Tosi hieno saavutus. "Tsukka" oli myös naisten lyöjätilaston kärjessä lyötyään 53 juoksua, ja yhdessä Riitta Kyntölän kanssa tytöt toivat kumpikin 39 juoksua. Piirin parhaina palkittiin Tuula Salonen naisista ja Terttu Kämäräinen alle 19 vuotiaista tytöistä, sekä seuran parhaana myös "Tsukka".

Vuonna 1964 naisjoukkueemme pelaajamenestyksistään heikentyneenä putosi ensi kerran peräti mitaleilta neljännelle tilalle tasaisessa sarjassa. Kalevi Äijälän luovuttua monivuotisesta huolto- ja valvontatehtävästään siirtyivät naisjoukkueen huoltajahommat Kaj Lindströmille.

Naisten neljännessä Itä-Länsi ottelussa 6.9.1964 Parkanossa oli Lännen jouk­kueessa TMP:stä vain Terttu Kämäräinen ja Tuula Salonen sekä huoltajana Kalevi Äijälä. Länsi voitti 11-3. Seuran parhaana palkittiin jälleen Tuula Salonen.

Seuraavana vuonna 1965 joukkue oli jälleen aivan kullan tuntumassa ja paransi kovasti osakkeitaan edellisvuoden heikkoon kuntoon nähden. Ratkaisu­ ottelussa tyttäriemme lyöntivoiman puute tuli selvimmin esiin ja Pallo­Toverien voimakas yhdeksikkö otti nimiinsä jo kymmenennen mestaruuden. PT:n mestaruuksien takana on Eko Salminen, joka on tehnyt kovasti työtä naispesäpalloilun ja ennen kaikkea mestarijoukkueensa hyväksi. TMP:n joukkuetta huolsi jälleen uusi mies, Juhani Nieminen.

Hyvinkäällä 5.9.1965 pelasivat Itä-Länsi tasan 6-6 ja Lännen joukkueessa jälleen "Tepa" Kämäräinen ja "Tsukka" Salonen sekä huoltajana Kalevi Äijälä. TMP:n paras toistuvasti "Tsukka".

Vuosi 1966 oli TMP:n osalta murheellinen, sillä miesten edustusjoukkue putosi SM-sarjasta oltuaan siellä yli 20 vuotta ja naisjoukkueemme jäi peräti viimeiselle pistesijalle, kuudenneksi. Tulihan sarjapaikka sentään uusituksi. Jouk­kue oli kovasti muuttunut ja samalla heikentynyt. SM-sarja oli kyllä tasai­sesti entistä kovempi. Joukkuetta huolsi edelleen Juhani Nieminen.

Naisten kuudennessa Itä-Länsi ottelussa Lapualla 18.9.1966 oli Lännen joukkueessa, joka voitti 12-3, Terttu Kämäräinen ja huoltajana Kalevi Äijälä. Molemmat ovat olleet kaikissa otteluissa mukana. "Tepa" Kämäräinen palkittiin seuran parhaana.

Vuonna 1967 TMP:n naispesäpallistit siirtyivät jälleen muutaman vuoden. tauon jälkeen kultakantaan. Edellisvuodesta kovasti vahvistunut joukkue kärsi sarjassa ainoastaan yhden tappion Oulun Lippoa vastaan ja senkin mahdollisimman niukasti juoksuin 9-10. Tappio tiesi uusintaa. Suomen mestaruudesta Puna­Mustien kanssa, jonka Tempo oli jo voittanut varsinaisessa sarjassa. Uusinta­ kamppailu oli selvääkin selvemmin tyttäriemme juoksuin 14-4. Mestari­joukkueessa pelasivat. Sirkka Kämäräinen, Tuula Kämäräinen, Tuula Salonen, Mirja Virtaniemi, Aira Vainio, Terttu Kämäräinen, Anja Ilonen, Raija Aho­nen, Kaarina Kansikas ja Sirpa Malinen. "Pappi" Alhosella oli ilo toimia "kultaisten" tyttöjen huoltajana. Naisjoukkue voitti myös piirin mestaruuden.

Lännen joukkueessa Kauhajoella 20.8.1967 olivat sisarukset Sirkka ja Terttu Kämäräinen, Anja Ilonen ja huoltajana Kalevi Äijälä. TMP:n parhaana nais­pelaajana palkittiin Sirkka Kämäräinen.

TMP:n tytöt pelasivat seuraavankin kesän tosi hienosti voittaen kaikki ottelunsa selvin eroin. Tuloksena. toinen peräkkäinen SM ja naisilla kaikkiaan jo viides. Joukkueessa oli lyöntivoimaa, josta kertoo tehdyt. 156 juoksua, ja ulkokentän pitävyyttä, sillä vastustajille tytöt antoivat vain 31 juoksua. Jälleen hieno saavutus. Joukkue oli kovasti vahvistunut, sillä olihan se saanut PT:stä Riitta Hämäläisen ja Tuula Rantasen sekä Loimaalta Marja-Liisa Niemen. Joukkueessa pelasivat lisäksi Tuula Kämäräinen, Anja Ilonen, Sirkka Kämäräinen, Terttu Kämäräinen, Raija Ahonen, Aira Vainio, Terttu Sarjanen, Kaarina Kansikas ja Sirkka Sironen sekä huoltaja "Pappi" Alhonen. TMP voitti myös piirin mestaruuden.

Naisten 8. Itä-Länsi ottelu pelattiin Aurajoen rannalla Turussa 8.9.1968. Ottelun voitti niukasti Länsi 10-8. Lännen joukkueessa TMP:stä Terttu, Sirkka ja Tuula Kämäräinen, Anja Ilonen, Tuula Rantanen ja huoltajana Kalevi Äijälä.

Vuoden parhaimmaksi naispesäpalloilijaksi valitsi PPL jo kolmannen kerran peräkkäin monipuolisen pelaajattaren Tuula Rantasen, joka valittiin myös piirin ja TMP:n parhaaksi. Tuula oli aivan ylivoimainen naispesäpallisti vuonna 1968, sillä hän voitti myös SM-sarjan lyöjätilaston ja oli paras etenijä­tilastossa. Se oli Tuulan juhlaa, joka hakee vertaistaan.

Vuonna 1969 naisjoukkueemme piti edelleen TMP:n kunniakasta mainetta yllä voittaessaan jälleen kolmannen peräkkäisen Suomen mestaruutensa. Joukkue pelasi sarjan aikana vain yhden tasapelin muiden ottelujen ollessa selviä voittoja, josta kielii juoksusuhdekin 177-58. Mestarijoukkueessa pientä muutos­ta edellisvuoteen nähden. Kokoonpano: Terttu, Tuula ja Sirkka Kämäräinen, Anja Ilonen, Marja-Liisa Niemi, Tuula Rantanen, Aira Vainio, Kaarina Kansikas, Raija Ahonen, Mirja Virtaniemi, Terttu Sarjanen ja Marjatta Heino. Tytöt voittivat myös jälleen piirin mestaruuden. Huoltajana edelleen Pauli Alhonen.

Naisten yhdeksännen Itä-Länsi ottelun 14.9.1969 Hyvinkäällä voitti erittäin tiukan taiston jälkeen Länsi, jossa Temposta olivat mukana Sirkka, Tuula ja Terttu Kämäräinen, Anja Ilonen, Tuula Rantanen ja Mirja Virtaniemi sekä huol­tajana edelleen Kalevi Äijälä. Rantasen Tuula oli jälleen ylivoimainen lyöjä­kuningatarkilvassa. Piirin parhaana palkittiin Sirkka Kämäräinen, samaten seuran.

1970 kovasti edellisvuodesta, heikentynyt mestarijoukkue ei pystynyt puolusta­ maan kultaansa, mutta pysyi kuitenkin niukasti pronssilla, joten 70-hiku alkoi heikommissa merkeissä. Ensimmäisen kerran Itä peittosi Lännen Meilahdessa 5.9.1970 suoritetussa ottelussa juoksuin 11-5. Historiallisessa kymmenennessä juhlaottelussa pelasivat Lännen joukkueessa Sirkka ja Tuula Kämäräinen ja Aira Vainio. Huoltajana jo kymmenennen kerran Kalevi Äijälä. Aira Vainio sijoittui PuMu:un menneen Tuula Rantasen jälkeen toiseksi SM-sarjan lyöjä­tilastossa. TUK:n ja TMP:n parhaaksi pesäpalloilijaksi valittiin Sirkka Kämäräinen.

Vuosi 1971 oli jälleen seuran naispesäpalloilijoille kulta-aikaa, sillä jouk­kueemme vahvistui huomattavasti. Sarjassa päätyivät tasapisteisiin TMP ja Puna-Mustat. Jännittävän ja erittäin tasaisen uusintaottelun mestaruudesta ratkaisi edukseen TMP:n tyttäret juoksuin 16-14. Mestaruus oli naisilla jo seitsemäs. Mestarijoukkue: Tuula Kämäräinen, Marja-Liisa Niemi, Kaarina Kansikas, Sirkka Kämäräinen, Tuula Rantanen, Tuula Salonen, Riitta Hämäläinen, Marjatta Heino, Ritva Vehkala, Aira Vainio, Terttu Sarjanen, Anja Ilonen ja Lea Podschivalov sekä huoltajana Pauli Alhonen.

Lännen joukkueessa Meilahdessa 28.8.1971 TMP:stä Sirkka ja Tuula Kämäräinen, Tuula Rantanen ja Tuula Salonen sekä huoltajana Kalevi Äijälä. Itä voitti niukasta 4-3.

Tuula Rantanen oli jälleen elementissään: vuoden paras naispesäpalloilija, vuoden lyöjäkuningatar ja toinen etenijätilastossa. Lyöjätilastossa Tuula löi 42 juoksua, seuraavalla 25 lyötyä juoksua. Tuula nimettiin myös piirin ja TMP:n parhaaksi. Myös Sirkka Kämäräinen arvostettiin TUK:n ja seuran parhaaksi Tuulan ohella. Kaarina Kansikas, piirin paras tytöistä alle 19 vuotta. TMP:n naiset voittivat myös piirin mestaruuden.

Vuonna 1972 ei naisten SM-sarjassa tullut tavoitettua mestaruutta, vaan joukkue otti vaihteeksi hopeaa piirin mestaruuden lisäksi. Ehkä SM-sarjassa oli syynä helpot ottelut, joita kesän aikana oli useita, pienin juoksuero voi­tetuista otteluista oli 5, suurin 43 juoksua. Sarjassa tytöt kärsivät yhden tappio ja se riitti. Juoksusuhde oli liiankin komea 210-49. Totutun tavan mukaan Tempottaret olivat runsaslukuisesti edustettuina Itä-Länsi ottelussa, joka pelattiin Meilahdessa 19.8.1972. Lännen joukkueessa pelasivat Tuula Rantanen, Tuula Salonen, Marjatta Heino, Marja-Liisa Niemi ja Riitta Hämäläinen sekä huoltajana Kalevi Äijälä. Itä jatkoi niukkaa voittolinjaa juoksuin 3-2.

Tuula Rantanen jälleen vuoden lyöjäkuningatar ja etenijätilaston ykkönen. Tuula löi 6 kunnaria ja 38 tavallista, yhteen ä 44 juoksua ja toiseksi sijoittunut Riitta Hämäläinen 28 juoksua. Tuula nimettiin piirin parhaaksi.

Vuoden 1973 joukkueesta suurin osa hääri kevättalven koripallon kimpussa, palkintomatkoineen, joten SM-sarja alkoi yllättävän nopeasti. Hyvällä yleiskunnolla, joukkuehengellä ja voitetun piirisarjan antaman ottelukokemuksen turvin lähti joukkue jälleen tosimielessä tavoittelemaan mestaruutta. Pelaajattarien nimenmuutokset, äitiyslomat ja monet muut "pikkuseikat" eivät häirinneet tyttöjen voitokasta etenemistä sarjassa. Sarjan viimeisellä kierroksella ratkaisu ottelussa oli vastassa jälleen PuMun joukkue, edellisvuoden mestari. TMP:n tyttöjen ja erikoisesti lukkari Anja Laakson (os. Niemi) hermot pitivät ja mestaruus oli jälleen jo kahdeksannen kerran TMP:n. Voitto niukkaakin niukempi juoksuin 6-5. Mestarijoukkueessa mukana vielä 1960 ensimmäisen mestaruuden voittaneista tytöistä "Mandi" Ilonen, "Tsukka" Salonen, "Jatta" Heino ja silloin vaihtotyttönä ollut "Pikkis" Laakso. Hatunnoston arvoinen suoritus olla pesäpalloilun huipulla näin pitkään. Samaa voidaan sanoa muistakin tytöistä, jotka mestaruutta olivat voittamassa, kuten Tuula Pekkala, Tuula Rantanen, Marja-Liisa Niemi, Riitta Hämäläinen, Raija Vihervuori sekä vaihto­pelaajat Ritva VehkaIa ja Irmeli Koskinen. Kaikissa otteluissa toimi huoltajana "Pappi" Alhonen. Naisten etenijä- ja lyöjäkilpailun voitti jälleen Tuula Rantanen. Hänet nimettiin myös seuran parhaaksi naispesäpalloilijaksi. Lännen joukkueessa seurastamme Tuula Rantanen, Tuula Salonen, Tuula Pekkala ja Riitta Hämäläinen.

Vuosi 1974 lähti hankalasti käyntiin naispesäpalloilijoiden osalta ja enteili TMP:n lopun alkamista edustustasolla. Joukkue saatiin kuitenkin väkisin kokoon niin, että pystyttiin SM-sarja viemään kunnialla lävitse. Vuosien aikana saavute­tulla rutiinilla ja peli kokemuksella sekä luonnollisesti erittäin hyvien pelaajien taidoilla saavutti TMP vielä kerran mitalisijan. Tytöt saivat hopeaa palkkioksi kesän uurastuksesta. Hieno saavutus vaikeuksien jälkeen. Todettakoon, että tässä TMP:n naispesäpalloilun edustustason jäähyväisjoukkueessa pelasivat seuraavat tytöt: Liisa Niekka, Tuula Salonen, Tuula Rantanen, Marja-Liisa Niemi, Marjatta Heino, Raija Vihervuori, Sirkka Muranen, Anja Ilonen, Riitta Hämäläinen,Tuula Pekkala, Kaarina Kansikas, Irmeli Koskinen ja Ritva Vehkala. Joukkueen huoltajana edelleen Pauli Alhonen.

Tämä oli TMP:n pesäpalloilun loppu naisten SM-sarjatasolla, sillä joukkue luopui sarjapaikastaan.

TMP:n naispalloilun menestys on ollut suorastaan loistava. Vuonna 1959 se alkoi määrätietoisen harjoittelun ja selvän päämäärän asettelun jälkeen, jossa tähtäimenä oli mestaruus sarja ja sitten luonnollisesti myös Suomen mestaruuden saavuttaminen. Kukapa olisi arvannut, että, senaikaisista nuorista Haapiksen ”friiduista" tulisi Suomen naispesäpalloilun "tähtösiä". Viidentoista vuoden ai­kana TMP:n naiset toivat seuralle peräti kahdeksan Suomen mestaruutta, neljä hopeasijaa ja yhden pronssisijan. Vain kahdesti joukkue putosi mitaleilta. TMP:n joukkueessa on vuosien varrella pelannut eräitä muista seuroista tulleita tyttöjä, jotka myös ovat olleet lajin huipulta. Tilastot Itä-Länsi edustuksista, vuoden parhaiksi naispesäpalloilijoiksi nimeämisistä, lyöjä- ja etenijätilastojen voitoista ja sijoituksista kertovat puolestaan TMP:n naispesäpalloilijoiden menestyksestä ja taidoista. Myös piiritasolla naisemme ja tyttömme ovat menestyneet hienosti edustuksineen arvo-otteluissa. Erittäin usein TMP:läisiä on nimetty myös eri sarjojen parhaiksi Helsingin piirissä. Erikoismainintana on syytä todeta myös Suomen mestaruus tyttöjen tekniikkakilpailussa Kaarina Kansikkaan ansiosta.

Vaikea on lähteä tyttöjä kehumaan, sillä siitä tulisi oma historiikkinsa. Tämä on ollut joukkuepeliä, jossa vuosien varrella jokainen tempotar on tehnyt parhaansa taitojensa ja kykyjensä mukaan TMP:n hyväksi.

TMP:n nais- ja tyttöpesäpalloilun luojana Kalevi Äijälä ei voi olla kuin tyytyväinen saavutettuihin tuloksiin. Pesäpalloilun eteen tehty työ oli erittäin antoisaa ja muistorikasta kaikkine kannatuksineen. Eikä hän haluaisi vaihtaa sitä mihinkään muuhun. Ehkä tällä hetkellä voisi monenkin asian tehdä toisella tavalla kuin vuosia sitten, mutta olisikohan tulos sen parempi. Valitettavasti TMP:ssä ei riittänyt uskoa ja voimia pitää yllä naispesäpalloilua ja vaalia sen jälkikasvua, jolloin tälläkin hetkellä mahdollisesti taisteltaisiin naisten SM-sarjan pisteistä esim. Roihuvuoren Roihun ohella.

Kuka olisi se profeetta, joka pystyisi vielä nostamaan TMP:n entisen paraatilajin taistelemaan kullasta ja kunniasta, niin naisten kuin miestenkin puolella. Nuorista olisi lähdettävä liikkeelle. Onhan jäljellä vielä muistorikas kunnon Haapis, jossa jopa uusi pukusuojakin odottaa TMP:n pesiksen harrastajia.

     		
Kämäräinen Terttu (nyk. Välläri) 	9
Tukia Tuula (Nyk. Salonen)		9
Kämäräinen Tuula (nyk. Pekkala) 	6 
Rantanen Tuula			6	( + 10 muissa seuroissa)
Kämäräinen Sirkka (nyk. Muranen) 	5 
Ilonen Anja			4
Laitinen Leena (nyk. Sariola)	3
Laiti Leila (nyk. Penttinen)	2
Kyntölä Riitta (nyk. Arolinna)	2
Lepistö Marjatta (nyk. Heino)	2
Hämäläinen Riitta			2	( + 4 muissa seuroissa)
Virtaniemi Mirja			1	( + 4 muissa seuroissa)
Niemi Marja-Liisa			1	

Mestarijoukkueemme "tekijä" Kalevi Äijälä oli kaikkiaan 12 kertaa Lännen joukkueen valitsijana ja huoltajana vv. 1961-72, mihin ajanjaksoon osuvat myös emo tyttärien edustustehtävät pääosalta.